Carlberg, Frank: No money in art

2
views

2016 Red Piano Records 14599-4423
Frank Carlberg’s World Circus: No money in art

nomoney

Cover photography: Kristoffer Albrecht ; Design by wideopensource.

1.No money in art (poem by Jim Gustafson)
2.The nail (poem by Ron Padgett)
3.Banner spangled star (poem by Ken Mikolowski)
4.Headline haiku (poem by Anselm Hollo)
5.Clarification (poem by Anselm Hollo)
6.Verbal scenario (poem by Ken Mikolowski)
7.Nothing (poem by Ken Mikolowski)

All compositions by Frank Carlberg.

Christine Correa (voc), John O’Gallagher (as), Frank Carlberg (p), Pascal Niggenkemper (b), Michael Sarin (dr).

Produced by Frank Carlberg
Recorded 10/2014 in Brooklyn
Engineered, mixed and mastered by Michael Perez-Cisneros

Arvio: 4,5 tähteä

Jos kaipailet todella omaperäistä laulettua jazzia, Frank Carlbergin uutuuslevy No money in art voi hyvinkin olla juuri odottamasi ilmestys.

Levy on Carlbergin järjestyksessä 11. runouden ja musiikin välitystehtävissä askarteleva albumi.

Helsinkiläislähtöinen, mutta reilut 30 vuotta Yhdysvalloissa elänyt Carlberg tekee täysin omanlaistaan jälkeä säveltäjänä. Runot ovat lähtökohtia, mutta ne eivät kahlitse säveltäjän luovuutta. Nimikappaleessa säveliin sovitettavaa roisia tekstiä on rutkasti, mutta toisaalla Carlberg saa rakennettua hulvattoman teoksen Anselm Hollon haikunpätkästä ja katkoo Ken Mikolowskin Verbal scenarion sanat kuin yksittäisiksi morsemerkeiksi.

Näissä vaihtelevissa pyrinnöissä laulaja Christine Correan merkitys on korvaamaton. Correa on Carlbergin mielestä peräti pääsyy sille, että tämä yhtye ylipäätään on olemassa. Carlberg on säveltänyt urallaan jo yli 150 laulua, suurin osa runoilijoiden teksteihin (Anna Ahmatova, Rabindranath Tagore, Allen Ginsberg, Robert Creeley…), mutta on myös hyödyntänyt m.a.nummismaisesti sellaisia tekstilähteitä kuin Bill Clintonin grand jury -todistus, lääketieteelliset julkaisut tai lakitekstit. Carlberg väittää, ettei mitään tästä laajasta laulutuotannosta olisi välttämättä syntynyt, jos ei olisi ollut juuri tätä ääntä, jolle säveltää.

Correa on ihan perinteisessäkin mielessä hieno jazzlaulaja, mutta Carlbergin kanssa hän joutuu olemaan paljon enemmän. Tekstitulkinnan ja koukkuisten, hyppelehtevien ja suurta tarkkuutta vaativien melodioiden yhdistäminen edellyttää vähittäistä kasvamista säveltäjän kielioppiin.

Correan varaan ei kuitenkaan jäädä, sillä bändi on ihaltavan tiivis ja intensiteetti on ykkösasia yhteisessä tekemisessä. Alttosaksofonisti John O’Gallagher on Correan ohella tärkein ääni, mutta koko viisikon energisen sykkeen myötä tämä hieno laululevy kasvaa myös mahtavaksi ensembletyöksi.